Homoavioliittoja ei tulisi sallia luterilaisessa kirkossa

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua julkisesti luterilaisen kirkon asenteesta homoja kohtaan. Suurimman keskustelun on aiheuttanut Päivi Räsänen omilla kommenteillaan liittyen homojen asemaan. Tämä kohu on kuitenkin ylipaisuteltu, ja kertoo lähinnä ihmisten tyhmyydestä, mikä näkyy myös kirkosta eroamisissa.

Luterilaisen kirkon oppien mukaan avioliitto on pyhä, miehen ja naisen välinen liitto. Näin ollen kirkon opit jo opettavat, että valitettavasti kaksi miestä/naista eivät voi mennä naimisiin siellä. En näe tässä mitään väärää. Jos on säädetty tällainen oppi, ja halutaan toteuttaa Raamatussa alun perin ilmoitettua suunnitelmaa, niin miksi ihmeessä siihen pitäisi puuttua rankalla kädellä? Millä oikeudella kukaan lähtee muuttamaan tätä kirkon oppia? Tämähän ei ole suvaitsemattomuutta tai syrjintää, vaan pelkästään opillinen kysymys. Voitaisiin ottaa toisena esimerkkinä naisten lehdet. Jospa niihinkin pitäisi tehdä asioita siten, että puolet tekstistä tulisi olla miehille suunnattu, niin miten siihen suhtaudutaan? Ei hyvällä, veikkaan. Asiasta nousisi kova taistelu, ja luultavasti naisten lehti voittaisi. Silti heitä ei syytettäisi syrjinnästä. En itse näe mitään eroa kirkon tilanteeseen.

Tämä tilanne tosin johtaa juurensa suomalaisten kadonneesta moraalista ja tietämättömyydestä uskontoa kohtaan. Moni pitää uskovaisia pelkästään hihhuleina eikä tajua, että uskonto ei yleensä näy millään tapaa heillä arkielämässä. Tällainen kohu on vain loistava tilaisuus päästä jälleen kerran morkkaamaan luterilaisia. Ja nimenomaan heitä. En ole pahemmin nähnyt Suomessa kohua esim. muslimeista tai ortodokseista. Miksi ihmeessä? Eiväthän ortodoksitkaan ole homoliittojen ylimpiä ystäviä, ja muslimeiden tapa levittää uskoa ja heidän uskontonsa on ylipäätään kyseenalainen. Miksi sitten hyökätään vain yhtä uskonryhmää, luterilaisia, kohtaan?

Syy on puhtaasti ihmisten tietämättömyys. Monella on aivan kauheasti ennakkoluuloja, vähän tietoa ja vahvat ateistiset mielipiteet ilman perusteluja. Tällöin vieraat asiat, kuten kirkko, ovat helposti hyökkäyksen kohteena. Homokohu antoi vain hienon syyn tehdä laajamittaisempi “hyökkäys”. Tietämättömyys näkyy todellakin eroamisen syiden kautta. Päivi Räsänen on kristillisdemokraattien edustaja kannanotoissaan, ei kirkon. Silti heti erotaan kirkosta, kun joku “uskovainen” puhuu jotain ihmisryhmää vastaan. Tämä kertoo vain ihmisten suunnattomasta tyhmdyydestä asioita kohtaan. Tietämättömyys on aika nolo syy erota kirkosta.

En tietenkään kiistä sitä, että eriäviä mielipiteitä voisi esittää. Niitä pitääkin olla, totta kai. Sitä vaan en ymmärrä, että asioita tuomitaan tai tehdään ilman suurempaa tietoa niistä. Se on väärin. Ja olen varma siitä, että mikäli homoliitot sallitaan, niin kirkko tulee muuttumaan. Itse toivon, että liittoja ei tulla sallimaan.

4 Responses to “Homoavioliittoja ei tulisi sallia luterilaisessa kirkossa”

  1. Muutama komentti muuten hyvin perusteltuun blogiin. Monille kirkosta eronneille tämä homo-kohu on varmaan se viimeinen niitti toteuttaa pitkä aikainen aikomus erota kirkosta. Harva kovin kevyin perustein kirkosta eroaa ja jos ei oma maailmankatsomus osu kirkon oppien kanssa yhteen, niin miksi pitäisi olla sen jäsen?

    Keskustelua homoavioliittojen sallimisesta käydään ennen kaikkea luterilaisen kirkon sisällä. Ei ole mitään järkeä, että homoavioliittoja kannattavat luterilaiset käyvät kritisoimaan ortodoksista kirkkoa tai islamilaisia yhdyskuntia, jos itselle tärkeät arvot eivät toteudu omassa kirkossa. Kirkon homokannan kritisoijista suurin osa on itse luterilaisia!

    Kirkossa on muitakin oppeja/raamatullisia julistuksia, jotka on aikaa myöten hylätty tai ne jätetään vain toteutmatta. Miksi tästä yhdestä kohtalaisen marginaalisesta opista halutaan pitää niin tiukasti kiinni? Minusta uskovien pitäisi olla kaikkein eniten huolissaan lähimmäisen rakkauden puutteesta, se on ainakin minun käsitykseni mukaan Raamatun tärkein opetus.

  2. Jatkan tässä nyt kirjoittelua siitä mihin jäin aiemmin:
    Monia vuosia kristinuskoa tutkineena voin kertoa kaikella rakkaudella, että tämä ei ole niin yksiselitteinen kuin esität ylläolevassa tekstissä. Mielipiteet ovat jokaisen ihmisen yksinoikeus, mutta silti tulisi miettiä kriittisesti kristinuskoa, jotta kykenee muodostamaan oikean mielipiteen siitä instituutiosta. Ethän sinäkään voi muodostaa kunnon mielipidettä elokuvasta, josta olet nähnyt vain alkutekstit. Santerina ottaisin sen pyhimmän kirjan käteen ja katsoisin mitä sen sisällä lukee. Oppeja, kieltoja ja erilaisia näkemyksiä ihmisen tulevaisuudesta. Vaikka kuinka tunnen monia tunnollisia kristittyjä; herää mielessäni kysymys miksi heidän tukkansa ei ole leikattu sivuilta kaljuksi niin kuin herra käski? Tämän monet kristityt tyrmäävät turhana oppina, mutta mikä ihminen on valitsemaan turhia oppeja Raamatusta? Ihan oikeesti! En pysty ymmärtämään miten ihminen voi tulkita pyhää kirjaa omasta näkökulmastaan täysin riippumatta sen jumalallisesta alkuperästä? Onhan se väärin ottaa oppeja sieltä täältä ja sovittaa ne omaan elämäänsä. Pappien pitäisi olla lapsettomia ja naisten täysin miesten hihnassa. Mutta silti kauhistuttaa katsoa, kuinka tätä pyhää kirjaa kirjaimellisesti raiskataan tekemällä miltä ihmisestä tuntuu. Toki voitte pitää omaa illuusiotanne hyvän kristityn elämästä, mutta itse en sellaiseen tekopyhyyteen kykene. Tässä puhuu entinen kristitty, joka tutki tarpeeksi Raamattua, tarpeeksi historiaa, tarpeeksi uskontoja, tarpeeksi elämää ja ihmisen hyveitä. Eihän tässä touhussa tule hullua hurskaammaksi, sanoi toinen viisas mies.

  3. Totta, mitäpä me ollaan valitsemaan oppeja raamatusta. Mutta aika moni luterilaine on omaksunut näkemyksen siitä, että Jeesukseen uskovat pääsee taivaaseen. Oikeastaan se Jeesuksen tuleminen maanpäälle antoi meille anteeksi meidän syntimme. Näin ollen kenenkään ei tarvitsisi olla täydellinen, eikä näin ollen tarvitsisi soveltaa näitä kaikkia oppeja omaan elämään.

    Tekopyhyys on vähän liioiteltu käsite tähän. Kyl mun mielest keskimääräne kristitty elää elämää paremmin kuin ateistit, ja sanotaanko että elämä on rauhallisempaa ja ehkä jopa turvallisempaa. Poikkeuksiakin on, molemmilla puolilla, mutta veikkaanpa että esimerkiksi huumeiden käyttäjiä on "uskisten" joukossa paljon vähemmän kuin vaikkapa ateisteissa. Eikä uskonto sellaisenaan ole hyvän elämän tunnusmerkki. Eikä loppujen lopuksi kukaan ole niin väittänytkään.

  4. Ai että kuinka vihaankaan "huumeiden käyttäjät" -korttia! Onhan tuo vaarallista ilmaista tapauskovaisuuden olen parempi vaihtoehto kuin ateismi. Toki onhan kristinuskosta vaikea keskustella objektiivisesti, kun kaikki lainaukset otetaan Raamatusta, jota te itse kristityt ette kykene tulkitsemaan. Mikä on Raamatun osa teidän elämässä, jos sitä ei noudateta? Riittääkö pelkkä armo? Jumala selitetään niin isoksi ja mahtavaksi ettei kukaan voi ymmärtää, Raamattu on Jumalan sanaa joten täydellinen, ja silti "pelkkä Jeesukseen Kristukseen uskominen riittää". "Happamia", sanoi kettu marjoista.

Leave a Comment